Suuresti on kaikkea suurta tapahtunut taas elämässäni. Lukuunottamatta sitä (ja siitä huolimatta), että tunnun olevan onneton blogin päivittäjä, elämä tuntuu melko aurinkoiselta! Olen onnellinen ♥
Laskettu-aika on 8.9.2011. Tänään on viikkoja vasta hurjat 6+0. Mutta siitäkin huolimatta. Kohdussani kasvaa jotain ihmeellistä, jotakin sanoin kuvaamattoman arvokasta ja jotain, mikä tekee meistä sitä,
mitä tulemme olemaan.
Mieli on vielä täynnä mietteitä ja monenmoisia ajatuksia tulevasta. Nykyisyys on kuitenkin hetki, josta haluan nauttia ilman ajatusta huomisesta ja sen mukanaan tuomista haasteista.
Menin tuossa viikko tai pari aikaisemmin toteamaan, että tässä raskaudessa uskon pystyväni olemaan rauhallisempi ja olemaan stressamatta jokaisesta pienestä kivusta ja nimistyksestä. Yllättävän paljon helpommin sanottu kuin tehty! Pakko myöntää :D
Mutta raskaudesta ja sen mukanaan tuomista ajatuksista vähän "kädenläheisempään". Askartelu kärpänen yllätti minut keskellä kaunista päivää keskellä eteisen lattiaa. Kävin tiimarista hakemassa pari rasiallista koristehiekkaa ja niiden tähteeksi jäi kaksi upeaa musta kantista rasiaa. Ne saivat sisällökseen tops-puikkoja ja vanulappuja. Tops-rasiakin pääsi lopulta sitten näiden tuunauksien kaveriksi samanlaisine koristeineen. Tuunausmateriaalina toimi musta kartonki ja sifonkityllilaatuinen kangas, josta leikkasin rusettinauhaksi nätit koristeet. Leikkaa ja liimaa tulos oli ihan mukava ja pieni yksityiskohta vessaan :)
Jos puhutaan nykyisyydestä ja siitä, että tästä hetkestä pitää nauttia niin aihe lipuu aivan varmasti ja vääjäämättä pienen pieneen tyttöön, joka ihastuttaa ja vihastuttaa elämäämme.
Jonkin sorttinen esiuhma taitaa tehdä tuloaan. Luonnetta löytyy ja tempperamenttiäkin sopivasti mausteeksi. Perus persoonallisuus on kuitenkin rauhallinen ja ujo. Mitä ihastuttavin yhdistelmä rauhallisuutta, mutta myöskin omien tunteiden osottamista ja kommunikointia. Uusien ihmisten kanssa Siiri on varuillaan, tuttujen kanssa varsinainen huimapää. Mutta ennen kaikkea tuosta pienestä tytöstä on alkanut kaivautua esiin melkoinen the lady. Korut ovat mitä rakkaimpia ja kaikki mikä on äidin kaulassa, on mielellään mahdollisimman pian myös omassa kaulassa. Ja jos toimintaa ei löydy, on pieni muotoinen käden vääntö koruista aivan taattu. Pikku hiljaa on alkanut tuolle pienelle emännän alulle kuitenkin valaistua se, että korvakorujen vetämisestä ei saa äitiä kuin äkäiseksi ja entistä enemmän yhteistyökyvyttömämmäksi korujen jaon suhteen. Edistystä siis tapahtuu (puolin ja toisin).
Ajan myötä olen löytänyt itsestäni aivan uudenlaisia puolia. Toki olen aina rakastanut, katsonut rakastaen ja osoittanut rakkauttani, joka on pakahduttanut sydäntäni jo reilun vuoden. Mutta nykyään huomaan katsovani rakastavin ajatuksin ja niin ylpeä ilme kasvoillani sekä hempeä mieli sydämessäni pienen ihmisen toimintaa. Voi miten riemu täyttää sydämen, kun pienet iloiset kasvot huutaa hoitotädin pihassa äitiä ja autoa, kun punainen Volgswagen kurvaa pihaan. Ei siitä voi mitään muuta kuin herkistyä. Liekkö sitten hormonit vaiko elämä ylipäätään. Oli tai ei, rakastan tuota pakkausta yli kaiken ♥
Ritan & Pena 6+0
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kovin on jo iso tyttö teillä. Vastahan se oli pikku paketti.
VastaaPoistaSano elä muuta! Kyllä se on vaan niin totta kun sanotaan, että nauti siitä nyt kun se on vain niin pienen hetken pieni.
VastaaPoistaMutta toisaalta, mä nautin ihan suunnattomasti tästäkin iästä, jotenkin se on niin kiehtovaa kun pieni ihminen tutustuu isoon ja pelottavaan maailmaan turvallisesti vanhempien sylistä käsin <3
Ihania purnukoita olet tehnyt! :> Niin ja siis todella paljon onnea pienestä Pena masuasukista! <3
VastaaPoista