torstai 13. tammikuuta 2011

Sinä, Minä, Hän ja Pena!

Suuresti on kaikkea suurta tapahtunut taas elämässäni. Lukuunottamatta sitä (ja siitä huolimatta), että tunnun olevan onneton blogin päivittäjä, elämä tuntuu melko aurinkoiselta! Olen onnellinen

Laskettu-aika on 8.9.2011. Tänään on viikkoja vasta hurjat 6+0. Mutta siitäkin huolimatta. Kohdussani kasvaa jotain ihmeellistä, jotakin sanoin kuvaamattoman arvokasta ja jotain, mikä tekee meistä sitä,
mitä tulemme olemaan.


Mieli on vielä täynnä mietteitä ja monenmoisia ajatuksia tulevasta. Nykyisyys on kuitenkin hetki, josta haluan nauttia ilman ajatusta huomisesta ja sen mukanaan tuomista haasteista.

Menin tuossa viikko tai pari aikaisemmin toteamaan, että tässä raskaudessa uskon pystyväni olemaan rauhallisempi ja olemaan stressamatta jokaisesta pienestä kivusta ja nimistyksestä. Yllättävän paljon helpommin sanottu kuin tehty! Pakko myöntää :D

Mutta raskaudesta ja sen mukanaan tuomista ajatuksista vähän "kädenläheisempään". Askartelu kärpänen yllätti minut keskellä kaunista päivää keskellä eteisen lattiaa. Kävin tiimarista hakemassa pari rasiallista koristehiekkaa ja niiden tähteeksi jäi kaksi upeaa musta kantista rasiaa. Ne saivat sisällökseen tops-puikkoja ja vanulappuja. Tops-rasiakin pääsi lopulta sitten näiden tuunauksien kaveriksi samanlaisine koristeineen. Tuunausmateriaalina toimi musta kartonki ja sifonkityllilaatuinen kangas, josta leikkasin rusettinauhaksi nätit koristeet. Leikkaa ja liimaa tulos oli ihan mukava ja pieni yksityiskohta vessaan :)


Jos puhutaan nykyisyydestä ja siitä, että tästä hetkestä pitää nauttia niin aihe lipuu aivan varmasti ja vääjäämättä pienen pieneen tyttöön, joka ihastuttaa ja vihastuttaa elämäämme.

Jonkin sorttinen esiuhma taitaa tehdä tuloaan. Luonnetta löytyy ja tempperamenttiäkin sopivasti mausteeksi. Perus persoonallisuus on kuitenkin rauhallinen ja ujo. Mitä ihastuttavin yhdistelmä rauhallisuutta, mutta myöskin omien tunteiden osottamista ja kommunikointia. Uusien ihmisten kanssa Siiri on varuillaan, tuttujen kanssa varsinainen huimapää. Mutta ennen kaikkea tuosta pienestä tytöstä on alkanut kaivautua esiin melkoinen the lady. Korut ovat mitä rakkaimpia ja kaikki mikä on äidin kaulassa, on mielellään mahdollisimman pian myös omassa kaulassa. Ja jos toimintaa ei löydy, on pieni muotoinen käden vääntö koruista aivan taattu. Pikku hiljaa on alkanut tuolle pienelle emännän alulle kuitenkin valaistua se, että korvakorujen vetämisestä ei saa äitiä kuin äkäiseksi ja entistä enemmän yhteistyökyvyttömämmäksi korujen jaon suhteen. Edistystä siis tapahtuu (puolin ja toisin).

Ajan myötä olen löytänyt itsestäni aivan uudenlaisia puolia. Toki olen aina rakastanut, katsonut rakastaen ja osoittanut rakkauttani, joka on pakahduttanut sydäntäni jo reilun vuoden. Mutta nykyään huomaan katsovani rakastavin ajatuksin ja niin ylpeä ilme kasvoillani sekä hempeä mieli sydämessäni pienen ihmisen toimintaa. Voi miten riemu täyttää sydämen, kun pienet iloiset kasvot huutaa hoitotädin pihassa äitiä ja autoa, kun punainen Volgswagen kurvaa pihaan. Ei siitä voi mitään muuta kuin herkistyä. Liekkö sitten hormonit vaiko elämä ylipäätään. Oli tai ei, rakastan tuota pakkausta yli kaiken

Ritan & Pena 6+0

perjantai 29. lokakuuta 2010

Rapisevat lehdet, tuikkivat tähdet ja toiveiden täyttämä maailma

Syksy on ihanan aktiivista aikaa meidän elämässä! Jotenkin sitä saa virtaa syysauringosta, rapisevista lehdistä ja kumisaappailla tallustamisesta. Vaikkakin, edelleen kevät on lempi vuodenaikani!

Tämän syksyn urakaksi olen ottanut paitsi muutaman muille menevän tuotoksen, myös Siirille tehdyt talvisään lämmikkeet. Lapaset ja yksi villasukka on jo valmiina. Kiirettä pitää, jos villapuvunkin meinasin saada ennen kovia pakkasia! Tosin, ihan varmuudeksi ostin cittarista lehmäkuvioisen fleecepuvun pientä tyttöä lämmittämään, jos äiti ei ole ihan niin nokkela käsistään.
Sukista ajattelin tehdä pitkän malliset, jotta ei pääse pienen tytön nilkkoihin palelemaan. Siinä neuloessani hurahti tovi jos toinenkin ja huomasin tehneeni polvisukan :D Vaikka tarkoitus ei nyt ihan niin pitkää sukkaa ollut tehdä. Mutta ihan mageathan noista tuntui tulleen :)

Tuosta väriyhdistelmästä innostuneena, ajattelin tehdä uuden uutukaiselle puhelimelleni jotakin suojaa. Olen ihan onneton elektroniikan kanssa! Kaikki tippuu, kaikki särkyy ja kaikki ennen kaikkea naarmuuntuu. Nyt on kapulalla hyvät ja lämpimät oltavat lapasen sisuksissa!

Syksy toi mukanaan muutakin kun neuloksia, syksyisiä kynttiläiltoja ja kumppareilla lätsäämistä vesilammikoissa. Lokakuun alkupuoli meni minun osaltani aikamoisessa tunnemylläkässä. Kuinkahan monta kertaa parin viikon aikana juttelin miehelle: "Muistatko kulta mitä tapahtui vuosi sitten?". Itku silmässä ja haikeudella huomasin vaan miettiväni: Mihin ihmeeseen se etukäteen pitkältä tuntuva aika on kadonnut! Miten arvokkaita ja lyhyitä hetkiä sitä on kokenut ja miten paljon nuo asiat on oikeastaan kasvattaneetkaan elämässä eteenpäin! En koe olevani kovinkaan sama ihminen kuin vuosi sitten, kyllä ne lapset osaa: muuttaa ihmistä! Ja en kyllä voi sanoa muuta kuin hyvään suuntaan :) ainakin omastai mielestäni! Nuo muistelot huipentuivat sitten 10.10. sunnuntaina pidettyihin 1-vuotis kekkereihin, joita jo sivusinkin edeltävässä merkinnässäni :) Oli ihanat juhlat, vaikkakin melkoisen stressaavat. Tunnetusti Ritan olit taas pakko tehdä kaikki itse ja kaiken piti olla viimeisen päälle kaunista, esteettistä ja maukasta.

Tässä muutama otos päivältä, Siiri nautti olostaan täysin rinnoin!:

Kakku tuntui myös maistuvan:

Siiri on muuttunut melkoisen vekkuliksi pienen inaisenaluksi :) Tuntuu, että viikko viikolta ollaan isompi ja itsenäisempiä. Pakostihan sitä iskee haikeus! Edeltävän viikon aikana olen huomannut, mitenkä likka on kehittynyt itsenäisessä leikkimisessä ihan hurjasti. Aiemmin leikittiin suurimmaksi osaksi yhdessä, piti olla virkkeitä ja leikkimiseen piti aina ohjata. Nykyään S menee ja tekee itse, hakee tavaroita, laittaa niitä erilaisiin järjestyksiin, kantaa niitä paikasta toiseen, yrittää pukea vaatteita päälleen ja roikottaa nukkea jalasta ilmassa :D Yksi ehdottomaksi suosikiksi on muodostuneet upouudet reinokengät ja aurinkolasit. Kesällä Siiri vihasi aurinkolaseja. Aina kun yritin niitä päähän pistää, ne lähtivät kuin leppäkeihäs. Nyt, syksyin talvisina päivinä aurinkolasit on meillä ehkä maailman tärkein juttu ;) Ja siihen kylkeen vielä reinotossut niin pakko sanoa, että Woooou, on tolla tytöllä tyyliä!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Aikaa on päässyt taas vierähtämään kummasti!


Viimeksi se oli toukokuu: armeija, yksinäiset haaveet, kotielämä, rauhallinen ryömivä pieni vintiö.

Nyt elämä tuntuu olevan ihan kaikkea muuta<3 Armeija loppui heinäkuun alussa ja mies lähti samantien töihin. Minulla loppui mammaloma ja lähdin kouluun elokuun lopulla. Siiri siinä samassa pienenä tyttönä isojen tyttöjen maailmaan - hoitoon perhepäivähoitajalle. Ja mitä hienoin saavutus: Siiri neitimme saavutti ensimmäisen ikävuotensa lokakuun alussa.

Elämä on meikoista tempperamenttien leiskuntaa. Ei se omena niin kauaksi puusta pudonnut: niin tytär kuin äitinsä.

Mistä on pieni Siiri tehty?
Uhmakkuudesta, rohkeudesta, sosiaalisuudesta, arastelemattomuudesta, äänestä, temperamentista, kovapäisyydestä, omatahtoisuudesta, hyvä sydämisyydestä, herkkä uskoisuudesta, pusuttelusta, halailusta, aktiivisuudesta, rämäpäisyydestä, rakastamisesta ja herkästä tunteiden ilmaisusta on Pieni Siiri tehty <3


Elämä on toisinaan jopa aivan huumaavan ihanaa! Armeijan loppumisen kunniaksi opin nauttimaan suunnattomasti siitä, että olemme ihan oikea perhe. Pelkkä yksinkertainen oleminen on välillä uskomattoman antoisaa! Vaikkakin perhe-elämä on ihanaa ja Siirikin mitä hurmaavin, ei konflikteiltä voi välttyä :P
Paljoa ei voi odottaa, jos kaksi omapäistä ja temperamenttista naista asuu saman katon alla! Vanhempi meistä hallitsee itsensä suhteellisen hyvin, mutta nuoremman luonteessa tuntuu olevan vielä koulimisen varaa :) Siiri on perusluonteeltaan ihanan rauhallinen, positiivinen, hymyileväinen ja touhukas tyttö. Mutta jos sattuu tielle jokin asia minkä hän haluaa ja mitä hän ei voi saada. Tai jos jotakin asiaa ei saa tehdä. Mielen osoitukset osaavat olla päätä huimaavia! Kerrassaan! Tavarat lentää, huuto on päätä huimaava ja kestävyys on uskomaton! Mutta mitä voitokkainta: äitinsä on onneksi ihan yhtä itsepäinen! :D

Onnekasta ja räiskeen täytteistä elämää vietelessä. Olen ollut aina sitä mieltä, että temperamenttini on elämäni suola! Onneksi tyttäreni saa nauttia siitä samasta omassa elämässään: niin hyvässä kuin pahassakin. Ehkä hänkin saa huomata, että aikuistuminen ja äitiys (ja sen mukanaan tuoma järki) saa nuo luonteenpiirteet puhkeamaan kukkaan.


















keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Tiikerikakkua :)

Isännän inttilomien kunniaksi väsäsin meille viime viikonloppuna tiikerikakkua kahvipullaksi :)

Tuurillani huomasin taikinan jo valmistettua, että meillä ei olekkaan korppujauhoja. Noh, ei hätä ollut tämän näköinen, iskin kaapista mantelijauhoja korppujauhojen tilalle ja siitähän tulikin menestys! Meillä ei käytetä korppujauhoja enää mihinkään!

Enemmän kuin ylpeä olin siitä, kun isäntä sanoi, että tämä on jopa parempaa kun äitinsä. O.O Mikä siinä onkaan, että jos tekee jotakin keittiön puolella paremmin kun anoppi, sitä kokee itsensä hyväksi emännäksi. Ehkä se on sitten se vertailuarvo :)

Meiltä ei löydy perinteistä kuivakakkuvuokaa, mikä on aivan onneton miinus minun leipomistarvikkeissani. Sitä ei vain ole saanut ostettua.. Pistin sitten tortun pitkän malliseen vuokaan ja siitä tuli oikeastaan jopa parempi ja kätevämpi. Ainut vain, että jouduin pistämään leivinpaperin jossain vaiheessa paistoa päälle ja pitämään kakkua vielä miedommalla lämmöllä tovin, että se paistui sisältä asti. Mutta vahinkoa ei tapahtunut, onnisunut tuotos!

"Kirpparilla on niin halpaa" - "Tuo, tuo, tuo on ihana, tuo kans" - "Ohhoh, ompas rahan menoa"

Taas tuli kirpparit koluttua. Uutuuden innossani olen juoksemassa täällä Mikkelin Reaalikirpparilla jatkuvasti. Pieksämäellä ei näin hyviä kirppareita ole ollut ikinä. Ehkä kotikuntani ongelma on lähinnä se, että ihmiset ylihinnoittelevat ja rajusti. Tarjontaa kyllä löytyy, mutta eipä ole paljoa järkeä mennä kirpparilta etsimään mitään, kun kaupasta saat suurinpiirtein samaan hintaan. Aikasta älytöntä siis.

Mutta, asiaan: Kirpparilta mukaani tarttui taas suuri kassillinen ihanuuksia Pienelle Emännälle kesäksi, talveksi ja vähän myöhemmäksikin :) Itselleni metsästin vain kenkiä.

Tällainen suloinen nappisomisteinen farkkuhame löytyi kesäksi. Koko 80, hintaa 1,5e.


Meillä on ollut vähän hattuongelmaa, kun ei oikein ole löytynyt mieluisaa ja meille kätevintä. Kesäinen lierihattu joko ei pysy päässä sitomisnarun puuttumisen johdosta, tai sitten sitomisnaru tekee ihottumaa ja koko hattua ei voi käyttää. Tähän mennessä ollaan menty aurinkoon jenkkihuivi päähän sidottuna.

Nyt löytyi siirille kiva lierihattu kesään Nalle Puh-kirjailulla, 0,5e. Ajattelin tosin tehdä tähän hattuun vähän somistuksia ja poistaa tuon NP-prodeerauksen. Jostain syystä karsastan sitä. Sininen pipo 0,8e, syksyyn ja loppu kesään mukava ja kevyt pipo :)



Bodeilla on aina tarvetta. Tällaiset löysivät tällä kertaa tiensä meidän neidin vaatekaappiin.
1 hihaton body, koko 74, 1e. 3 pitkähihaista bodyä ensi syksyyn ja talveen, kaikki 1,5e. Ovat kokoa 86.




Löyisin myös jotakin erityisen kesäistä ja piristävää :) Ryppyresoritoppi löytyi 1eurolla, kokoa 74. Kevyt pellavainen kesämekko maksatti itsetään huimat 2 euroa, mutta se oli pakko saada kun oli niin sievä. Näiden lisäksi löytyi ihanat beige-pinkit caprithousut, kokoa 80. Hintaa niillä 1,5e. Kerrassaan ihanat lahkeiden nappilyhennyksineen.


Pienin tossuin, pienin varpait. Täksi kesäksi löytyi kahdet puuvillaiset kengät. Pinkit tossut ovat vähän suuremmat, muistaakseen kokoa 21, hintaa 0,5e. Kukkakuosiset pienemmät ovat kokoa 19, eli tällä hetkellä täysin sopivat. Niillä hintaa 0,8e. Molemmissa on tosi tukeva pohja, mikä onkin hyvä, jos neiti yhtäkkiä lähteekin liikenteeseen. Varvassandaalit ovat vuoden päähän kesälle, niiden koko taisi olla 24. Hintaa 1e.


Lisäksi löysin tällaiset käyttämättömät ihanuudet <3 Hintaa niillä oli 1,5 euroa ja koko 24-25 eli vuoden päähän kesälle nämäkin jäävät.


Sukkia tarvitsee aina! Näitä kivoja tyttövärisiä sukkia käytettyinä ja ihan uusina löytyi hintaan 0,3-0,5e. Joukosta löytyy kesään sopivia ja syksyksi mukavia vähän paksumpia.


Olen Cittarissa marssiessani haaveillut ja kuolannut aina Baby Björnin uuden potan perään. Hintaa sillä on kuitenkin ainakin se 30 euroa niin en ole raaskinut sitä ostaa. Nyt löysin sitten kirpparilta ihanan värisen potan, ja hintaakin oli vain 3e. Josko ne pottaharjoitukset sujuisivat tämän luomuksen istuimessa mukavasti :)

Sitten sokerina pohjalla kenkiä: Ah ihanaa, kenkiä! Tiensä minun valtavaan kenkävarastoon löysivät kiilakorkosaappaat hintaan 5e, koko 41. Olen jostain syystä heikkona tuohon kiilakorkoon ja siihen vielä yhdistettynä tuo nappisomistus tuossa sivulla. Ei voi mitään, aina on pakko ostaa jos sellaiset halvalla näkee :) Joukkoon löysivät myös ihanat kesäiset ja juhlavat ballerinat. Näillä on kokoa 42 ja hintaa 1e. Ovathan ne vähän isot mutta eivät kuitenkaan liian. Olihan ne ostettava kun olivat niin mukavat jalassa. Välillä kovinkin mukavuudenhaluisena kaappasin hyllystä myös mukaan yhdet tennarityyliset kengät, hintaan 2 e. Nyt on lököstelyä ja hienostelua minunkin makuuni :)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Vuokaleipää

Löysin netistä mukavan kuuloisen vuokaleivän ohjeen ja ajattelin käydä tuumasta toimeen :)
Taikinan tekoon käytin Rainbown sämpyläjauhoja, 4-viljan hiutaleita ja ruisjauhoja. Siirappia pistin kohotusta parantamaan :) Ohje löytyy kotikokin sivuilta: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/53581/MEHEV%C3%84%20VUOKALEIP%C3%84


Olen tehnyt ennenkin jo taikinat samalla periaatteella, että taikina kohotetaan useaan otteeseen. Ensin löysempänä ja sitten paksumman vahvuisena. Pitkät kohtusajat ja useampi kohotus yhdistettynä siirappiin tai esim hunajaan tekee taikinasta ihanan ilmavaa :) Sämpylöistä tulee varsinkin taaaaautisen hyviä!


Ja siinä valmista vuokaleipää :) Tein myös yhden suorakaiteen mallisen leivän ja sitten tämän pyöreän leivän tavallisessa uunivuuassa :) Päälle ripottelin vielä seesaminsiemeniä tuomaan vähän ilmettä :)

Pienen tytön sievistelyä

Muutimme vasta ikään uudelle paikkakunnalle ja siinä samalla sitten Siiri sai oman huoneen :) Toki minulle sitten syyhysi kädet ryhtyä tekemään kaikkea pientä, kivaa ja sievää neidin huoneeseen. Ajatuksena: juuri sellainen kuin pienenä haaveilin.

Ensi töikseni uuteen tupaan muutettuani otin ompelukoneen esiin ja rupesin värkkämään tytölle verhoja. Kankaan löysin Pieksämäeltä Tohmantikistä kilolaarista. Tuo kuosi on aivan hurmaava! Raikas, kesäinen mutta silti ajaton pienen tytön huoneeseen.



Verhon lisäksi tein vielä jämäpalasta lattiatyynyn, jotta on tytön sitten mukava löhöillä lattialla. Meillä on kertynyt paljon hyvin epämääräistä kangastavaraa mukamas ompelukäyttöön. Nyt ajattelin sitten toteuttaa todella suunnitelmani ja silppusin huonoimpia kankaita lattiatyynyn sisään :) Lisäksi pistin sekaan hieman vanua tuomaan pehmeyttä. Tyynystä tuli oikein oiva lattia käyttöön! Sopivan kova ollakseen jämäkkä, mutta kuitenkin ihanan pehmeä pienen tytön köllöttelyyn.

Ja mukavastihan tuo neiti tyynyllä viihtyykin:


Ajatuksissa ja osittain jo toteutuksessa on laittaa vanhoja pieniä villapaitojani uusiokäyttöön lattiatyynyn kaveriksi. Muutamat rungot olen jo ommellutkin ja täyttänyt. Vaaleanpunaisesta tyynystä tulee lattiapehmopossu ja oliivinvihreä-pinkistä tulee lattiapehmokissa. Lisäksi tein yhden pienen sievän raitatyynyn. Niistä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvamateriaalia aikaiseksi :)